Arvoisat juhlavieraat, hyvät naiset ja miehet

Viime vuosina olemme juhlineet ahkerasti useissa kunnissa 150-vuotista taivalta. Näin tehtiin myös täällä Parkanossa vuonna 2017. Kunnallinen itsehallintommehan sai alkunsa 1800-luvun puolivälin jälkeen jo Venäjän vallan aikana ja on siis selvästi kansallisvaltiotamme vanhempi. Kunnallisen itsehallinnon juuret ovat maallisen ja kirkollisen paikallishallinnon irrottautumisessa toisistaan – täällä se merkitsi irtaantumista Ikaalisten emäseurakunnasta.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että kunnallishallintomme keskeinen kansanvaltainen perusta valettiin marraskuussa 1917. Tuolloin säädetyt lait olivat pitkän kamppailun tulos. Ne korjasivat aikalaisten jo kauan tunnistamia epäkohtia vahvistaen merkittävästi taloudellista ja sukupuolien välistä yhdenvertaisuutta paikallishallinnon päätöksenteossa. Ne antoivat hahmon nykyiselle paikalliselle itsehallinnon mallille, jossa demokratia toteutuu edustuksellisuuden ja suhteellisen vaalitavan kautta.

Suomen ensimmäisiä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvia kunnallisvaaleja järjestettiin vuonna 1918 ja useilla paikkakunnilla, kuten täällä Parkanossa, vasta vuonna 1919, jolloin ensimmäinen kunnanvaltuusto aloitti toimintansa. On erinomainen oivallus, että juhlistatte tätä valtuustonne satavuotista taivalta. Se ei ole kunnissamme lainkaan yleistä. Minullekin tämä on ensimmäinen juhlapuhe näissä merkeissä.

Kaiken kaikkiaan kunnallisella kansanvallalla ja pyrkimyksellä laajaan osallistumiseen on ollut maamme historiassa ratkaisevan tärkeä merkitys sille, että nuori kansakunta kokosi voimansa. Kunnissa opittiin alusta alkaen elämään ilman hallitusta ja oppositiota. Se osaltaan auttoi ymmärtämään myös toisella tavalla ajattelevaa. Ei ole liioiteltua professori Martti Häikiön tavoin arvioida, että talvisodan ihmeestä ja sodista selviytymisestä saamme kiittää pitkälti juuri kansaa eheyttänyttä kunnallishallintoa.

Sata vuotta sitten Suomi oli nykyistä selvästi keskusjohtoisempi maa. Esimerkiksi köyhäinhoito toimi sääty-yhteiskunnasta periytyneiden lakien pohjalta. Nykyisenkaltaista kuntien valtionosuusjärjestelmää ei tunnettu. Useimpien kuntien kassa riitti hädin tuskin lakisääteisiin velvoitteisiin; seikka, joka ei ole vuosikymmenten saatossa muuttunut.

Kuntataloudessa eletään nyt vaikeita aikoja. Tänä vuonna kuntien yhteenlasketun tilikauden tuloksen arvioidaan olevan miinuksella lähes miljardi euroa. Se on nykymuotoisen kirjanpitohistorian heikoin luku, vaikka se osin johtuu verokertymien rytmihäiriöstä. Myös täällä verotulokertymät ovat jäämässä selvästi jälkeen ennakoidusta.

Äskettäin julkistettu Kuntatalousohjelma vuosille 2020-2023 sisältää parhaan mahdolliset tiedon kuntatalouden tilasta ja kehitysarviosta – eikä se lupaa juurikaan valoisampaa tulevaisuutta.

Vahvasti alijäämäisen kuntatalouden sopeuttamistoimia tarvitaan sekä kunnilta että valtiolta, jos ja kun koko julkisen talouden tasapainotavoitteet halutaan saavuttaa.

Peruskysymys kuitenkin kuuluu, onko meillä lopulta varaa kaikkiin hallitusohjelmaan kirjattuihin sinänsä hyvää tarkoittaviin lisävelvoitteisiin ja realistisia edellytyksiä niiden toteuttamiseen kunnissa?

 

Olennaista kunnalliselle itsehallinnollemme on läpi vuosikymmenten ollut paikallislähtöisyys ja asukkaiden halu myös itse hallita – eli vaikuttaa ja osallistua oman lähiyhteisönsä kehittämiseen.

Tämä perusasia on ennallaan, vaikka osallistumisen muodot ja mahdollisuudet ovat monipuolistuneet muun muassa teknologian kehittyessä. Perustuslakimmekaan ei tarkasti ottaen puhu kunnallisesta itsehallinnosta, vaan kunnan asukkaiden itsehallinnosta.

Kunnallinen itsehallintomme on vuosikymmenten mittaan kehittynyt ehkä vahvimmaksi maailmassa. Kuntien vastuut ja lakisääteiset tehtävät ovat asteittain kasvaneet maamme vaurastuessa ja palvelutarpeiden sekä elämänlaadullisten vaatimusten lisääntyessä. Tänään noin 2/3 hyvinvointitehtävistä on kuntien kontolla. Toki niitä on enenevässä määrin organisoitu kuntayhtymiin ja muihin kuntien yhteistoimintarakenteisiin, niin myös täällä. Samoin kuntakonsernien merkitys on koko ajan kasvanut.

Ydinkysymys tänään onkin, miten kuntia uudistetaan ja johdetaan aina vain kiihtyvän muutoksen keskellä ja yhä monimutkaisemmassa toimintaympäristössä? Tämä pitkälti ratkaisee kuntien roolin yhteiskuntamme kehittäjänä jatkossa.

Muutosten keskellä kuntien poliittiselta ja ammatilliselta johdolta vaaditaan tulevaisuusorientoitunutta ajattelua – kykyä ennakoida, tehdä johtopäätöksiä, asettaa yhteisiä tavoitteita ja sitoutua niihin. Samalla on myös pystyttävä reagoimaan ennalta arvaamattomaan sekä myös luopumaan totutuista ja turvallisista tavoista palvella kuntalaisia. Strategista johtajuutta tarvitaan. Strateginen johtaja on kiinnostunut toimintaympäristön muutoksista, ja pyrkii näkemään muutokset enemmän mahdollisuuksina kuin uhkina.

Me kaikki tiedämme suuret kohtaamamme muutosvoimat kuten väestön ikääntymisen, globalisaation etenemisen, tietoyhteiskunnan syvenemisen, uudet elämäntavat ja asenteet sekä julkisen vallan ja kansalaisten suhteen uudelleen asemoitumisen. Tulevaisuuden kuntapalveluita mietittäessä on enemmänkin kyse siitä, miten me niihin suhtaudumme ja pystymmekö reagoimaan?

Tuoreet Tilastokeskuksen laatimat väestöennusteetkin huomioiden kriittinen tulevien vuosien ja vuosikymmenten haaste on turvata yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut jokaiselle meistä tilanteessa, jossa palvelujen tarve räjähdysmäisesti kasvaa ja työvoiman määrä supistuu. Tässä myös alueelliset ja kuntakohtaset erot syvenevät.

Kansainvälisestikin on ollut ainutlaatuista, että paikallishallinto on viime kädessä ollut meillä vastuussa laajasti sosiaali- ja terveydenhuollosta. Mutta selvää on, että järjestämisen ja rahoituksen perustaa on kyettävä eri tavoin vahvistamaan.

Tässä tulee toisaalta tunnistaa myös alueelliset erityispiirteet alkaen Uudeltamaalta, jonka mahdollinen erillisratkaisu pitkälti nyt määrittelee koko sote-uudistuksen etenemistä.

Maan hallituksen sote-uudistusta ei kannata jäädä odottelemaan, vaan palvelujen kehittämisessä on syytä edetä vapaaehtoisuuteen perustuen. On hyvä, että myös valtionavustuksia tätä kehitystä vauhdittamaan on tulossa.

 

Suomalainen kunta on paikallisen demokratian ja ihmisiä lähellä olevien asioiden tärkein kotipesä. Kunnilla on suorat vaalit, vahva verotusoikeus, yleinen toimiala ja erittäin pitkä lista myös lakisääteisiä tehtäviä jatkossakin.

Kuntaliiton ”tulevaisuuden kunta” -verkkoaivoriihessä on kartoitettu mielikuvia tulevaisuuden kunnasta. Ne ovat pääosin positiivisia. Kunta nähdään yhteistyön, yhteisöllisyyden ja monimuotoisuuden mahdollistajana. Ihmisten ja palvelujen verkottuminen korostuu. Asukkaat pitävät kyselyjen mukaan tärkeinä kunnassa lähipalveluita, avoimutta ja tiedonkulkua sekä turvallisuutta.

Voisi ajatella, että tulevaisuuden kunta tarjoaa yhä useammin alustan paikalliselle yhteiselle tekemiselle. Tämä jos mikä on tärkeä tehtävä. Osin se on myös kunnan paluuta alkujuurilleen asukkaiden näköiseksi ja kokoiseksi yhteisöksi. Tässä myös kuntien tilaratkaisuilla on merkittävä rooli edellytysten luomisessa. Tämä Kaarnan koulu- ja kulttuurikampus on tässäkin suhteessa ainutlaatuinen ja edistyksellinen yhteisöllisyyden mahdollistaja ja hyvinvoinnin sydän.

Kunta voi nykymaailmassa ja tulevaisuudessa toimia yhä harvemmassa asiassa yksin. Monen toimijatahon verkostot tulevat olemaan kuntien palvelujen toteuttamisessa ja ilkeiden ongelmien ratkomisessa entistä suuremmassa roolissa.

Eri yhteyksissä on myös tutkittu kunnan uudenlaisia – tai uusvanhoja – rooleja. Kunnilla voidaan nähdä olevan sivistysrooli, hyvinvointirooli, osallisuus- ja yhteisörooli, elinkeino- ja työllisyysrooli, elinympäristörooli, itsehallintorooli sekä kehittäjä- ja kumppanirooli. Nämä roolit esiintyvät usein samanaikaisesti, niin myös täällä Vehmaalla.

Mutta kunnan historiasta, sijainnista, väestö- ja elinkeinorakenteesta, maantieteestä ja viime kädessä tietenkin sen asukkaiden ja muiden toimijoiden tahdosta riippuen jokin rooleista voi korostua.

Parkanon kaltaisten kuntien kohdalla erityisesti aktiivisuus elinkeinopolitiikassa on perinteisesti korostunut. Parkanon kone- ja metalliteollisuuden juuret juontavat Mekes Oy:öön, jonka saamiseen tänne tarvittiin kaupungin lisäksi myös toista kovaa koota eli Kekkosta. Myös Fennosteelin ja viimeisimpänä Aureskosken Jalostetehtaan perustamisessa kaupungin rooli on ollut vahva.

On siis tarvittu sekä kekkoslaista malttia vaurastua että parkanolaista rohkeutta ottaa riskiä, innovoida ja investoida.

Kunnilla tulee olla jatkossakin työkaluja paitsi elinkeinopolitiikassa, kasvavassa määrin myös työllisyyden hoidossa. Uskoisin, että täälläkin on asetettu kovat odotukset Rinteen hallituksen käynnistämien kuntapohjaisten työllisyyskokeilujen onnistumiseen. Päätöksiä kokeiluun hakeutumisesta onkin jo tehty.

Kuntaliitossa toivomme, että kunnat hakeutuvat kokeiluihin laajasti. Samaa toivoi viime tiistaina Työllisyys-tiistai -tilaisuudessamme vieraillut pääministeri Antti Rinne. Teemme samalla työtä sen eteen, kokeilut aidosti onnistuisivat. Se edellyttää rakentavaa ja ratkaisukeskeistä asennetta sekä kunnilta että valtion TE-hallinnolta. Kokeilujen tavoitteena tulee olla pysyvä toimintamalli, jossa paikalliset olosuhteet ja työttömien sekä elinkeinoelämän tarpeet parhaiten tuntevat kunnat voivat vastata työllistymisen lähipalveluista ja saavat tähän myös tarvittavat voimavarat.

 

Kuntien rooli ja ennen kaikkea kilpailuetu yhteiskuntamme kehittäjänä perustuu siihen, että ovat historian kuluessa pystyneet ja pystyvät jatkossakin kansanvaltaisesti tekemään paikallisia ratkaisuja ja valintoja hyödyntämällä omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan.

Valtion ja enenevässä määrin myös Euroopan unionin toimenpiteissä tämä tarkoittaa ennen kaikkea vapauksien antamista kunnille ja sääntelyn vähentämistä. Nyt suunta valitettavasti näyttää pikemminkin päinvastaiselta.

Elämme yhä selvemmin maailmassa, jossa kaavamaisten ratkaisujen ja pysyvien strategioiden aika on ohi. Niiden sijasta tarvitaan herkkyyttä ja ketteryyttä vastata toimintaympäristön muutoksiin ja paikallisen yhteisön muuttuviin tarpeisiin. Kuntaliiton visiossa tämä on kiteytetty niin, että ”onnistuva Suomi tehdään lähellä”.

Kuntien onnistuminen tässä tehtävässä edellyttää elävää kansanvaltaa – sekä edustuksellista demokratiaa että muita osallistumisen muotoja. Tässä valtuusto on avaintoimija jatkossakin.

Näillä sanoilla haluan vielä lämpimästi onnitella Parkanon kaupunginvaltuustoa sadan vuoden historian johdosta sekä toivottaa teille kaikille onnea ja menestystä myös tulevaisuuteen!

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina